Ajatuksia työstä, kesästä, väsymisestä ja sisustamisen ilosta.

Kuvailin sunnuntaina kotona siivoussaippuoita. Ekologisia tuotteita ajatellen kesää ja mökkeilyä. Eilaisia asetelmia, eri kukkia, mistä suunnasta valo tulee, mikä näyttää omaan silmään kivalta. Sellaistahan se tuotekuvaaminen on. Enkä ole edes mikään ammattilainen, omalla näkemyksellä ja fiiliksellä mennään.

Kuvat tuli otettua ja samalla vähän siivoiltua pihasaunan eteistä. Siinä touhuillessani ajatukset harhailivat milloin viimeaikaiseen väsymiseen, milloin onneen vanhoista "romuista". Hain vähän juhannusruusuja maljakkoon, tepastelin paljain jaloin nurmikolla ja ihailin mummon kutomaa mattoa.

Omakotitaloamme on rakennettu vuonna 1938 ja remontoitu nykyaikaisesti jo kauan ennen siihen muuttoamme. Vanhan talon tunnelma ei juuri ole säilynyt, vaikka se ihana muuten onkin. Pihasauna on rakennettu samana vuonna kuin talommekin ja onnekseni siinä on säilytetty vanha tunnelma. Nautin rouheista pinnoista, vanhojen tavaroiden patinasta ja rennosta fiiliksestä. Tilan viileys kuumana kesäpäivänä rauhoittaa. Ja tottahan se pihasauna parhaat löylyt antaa!

Mummun kutoma matto on aina vaan kauneimpia mitä olen eläissäni nähnyt. Räsymaton ihanat värit koostuvat kymmenistä tarinoista, sillä tätä mattoa ei ole kudottu valmiista kuteista vaan leikattu vanhoista vaatteista. Aikaa ja vaivaa on nähty ja mummon värisilmä on ollut pettämätön!

 
Siivousinto ei hirvittävän pitkälle kantanut ja köllähdin vanhalle sängylle, joka sekin on mummolan peruja. Taitaa olla isäni vanha sänky, joka on kulkenut mukanani Tammelan kodin köökkistä tänne saunan eteiseen. Peti on vähän lyhyt, mutta jotenkin siinä on aina ollut mukava pötkötellä ja miettiä syntyjä syviä.

Ajatukset pyörivät työssä ja kaivatussa lomassa. Sen lisäksi, että tuotekuvailin sunnuntaina saippuoita, olin jo tehnyt työpäivän putiikilla Tallipihalla. Kohta parivuotias Nooran putiikki on edelleen ilon ja ylpeyden aihe, mutta myös raskas työ. Tallipiha on avoinna 7 päivää viikosta, joista itse olen paikalla yleensä 6. Vaikka ympäristö ja työ olisi kuinka ihanaa, huomaan että kaipaan enemmän lepoa. Asiakaskohtaamiset ja putiikin laitto on mukavaa ja vaihtelevaa, mutta sen lisäksi pitää hoitaa paperihommat, tavarantilaukset, markkinointi, tuotekuvaukset, somepostaukset ym. mitä ei työpäivän lomassa ehdi hoitaa. Kun väsy alkaa painaa, ei enää jaksa antaa parastaan.

Vastauksia asian ratkaisemiseen en ole vielä keksinyt. Mitä haluan tulevaisuudelta ja mistä olen valmis luopumaan saadakseni sen? Haaveilen huonekalujen tuunauksesta, luovasta työstä, jolle ei juurikaan aikaa nykyään ole. Haluan jakaa päähäni pompsahtelevia ideoita ja jeesata asiakkaita maalien ja kankaiden valinnassa. Haluaisin tehdä niin paljon enemmän kuin mihin rahkeet ja aika tällä hetkellä riittävät. Toisaalta en myöskään halua kokonaan luopua putiikista, mutta olisinko valmis jälleen puotikumppaniin ja luopumaan täydestä päätäntävallasta (ja vastuusta)?

Onnekseni ympärillä on yrittäjiä, joiden työpanosta olen voinut käyttää putiikin kassan takana saadakseni enemmän lepoa. Kuukauden verran seuranani ollut sisustuspuolen opiskelija-Mari on myös vapauttanut hieman omaa tekemistäni, kassan takaa verstaan puolelle. Kesän lomapätkät ja pihasaunan eteisessä vietetyt pienet onnelliset hetket toivottavasti antavat energiaa ja vastauksia pohdintoihin.

Tänään nautitaan auringosta ja vapaapäivästä. Keskikesän juhlakin on ovella.

Ihanaa Juhannusta!