Unelmia ja putiikkihommia

Unelmia!

Yhden mun unelman toteutumisesta tulee tänään kuluneeksi kolme vuotta. Syyskuun toinen päivä 2017 avattiin Nooran putiikki. Uusi maali tuoksui ja pääsin sisustamaan huikean ihanaa Tallimestarin taloa. Mun oma puoti, mun valitsemia tuotteita ja yhteistyökuvioita!

Ensimmäiset kalusteet ja tuotteet putiikissa elokuun lopulla 2017

Alkuaikojen kuvia katsellessa muistuu mieleen valloittavat onnen tunteet, kun sai asetella uusia tuotteita esiin. Täydellisesti toisiinsa sopivat naulakot ja lipaston nupit, nojatuolin sävyihin mätsäävät tyynynpäälliset ja juuri oikealla sävyllä maalatut lipastot. Hurmaava William Morrisin Seaweed -tapetti, joka kehysti kaikkea peräkammarissa ja auringonvalo, joka siivilöityy vanhoista ikkunoista sisään.

Paljon on muuttunut ja putiikin valikoima runsastunut. Alun ilmavat tilat on historiaa, olen taitava täyttämään tyhjät nurkat, mutta asiakaspalautteesta olen ymmärtänyt ettei se ole huono asia. "Täällä on niin paljon katseltavaa" lienee hyvä asia, täytyy tulla toistekin. Hyvät jutut on ja pysyy, kuten vaikka yhteistyö Ekorun Lauran kanssa. Ja toivottavasti uudempi yhteistyö kuvittaja Annariikka Qvistin kanssa jatkuu myös pitkään! Mukavia ihmisiä ei ole ympärillä koskaan liikaa.

Verhoilutyöt on kulkeneet koko matkan putiikin rinnalla, tosin vähentyen koko ajan. Energia ja varsinkaan aika ei riitä kaikkeen. Paitsi silloin kun korona iskee ja puodin ovet sulkeutuu :) Oli mukava pitkästä aikaa vain keskittyä vanhaan tuttuun puuhaan; purkaa, leikata, ommella ja päällystää. 

Mieli halajaa haasteita ja niitä onnen tunteita. Haaveilen luomisesta, olisi ihana maalata mööpeleitä ja verhoilla tuoleja oman mielen mukaan. Ongelma vaan lienee siinä, että Putiikki alkaa olla jo niin täynnä kaikkea tuunattua. Joukkoon ei sovi enää yhtään pikkukaappia, kehystä tai kynttilänjalkaa. Mikä neuvoksi, kun ei laajentaakaan mahdu? Vai pitäsikö alkaa katsella haarakonttorin paikkaa, jossa mahtuisi järjestämään myös maalauskursseja? Hyvää mieltä, naurua, kivoja keskusteluita ja onnistumisen iloa onkin jo ikävä!

Näillä haavein eteenpän, katsotaan mitä putiikin seuraavat vuodet tuovat tullessaan! Ihanaa aurinkoista syksyä ❤

Viikon väri: Primer red

Annie Sloanin Chalk Paint™ uudesta värikartasta löytyy 42 värisävyä. Itse huomaan mieltyneeni tietynlaisiin sävyihin, lähinnä viileisiin punaisiin, sinisiin ja vihreisiin, jotka löytyvät kartan vasemmalta reunalta. Lämpimät keltaiset, oranssit ja murretut vihreät kartan oikealla laidalla eivät tule mieleeni lainkaan, kun aion maalata jotain. Siispä heitin haasteen itselleni kaikkien sävyjen kokeilusta ja päätin toteuttaa sen aakkosjärjestyksessä niin vaikeimmat valinnat eivät jää viimeisiksi.

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi maalata sävyjä joita en vielä ollut maalannut. Lista ei ole enää pitkä, mutta parikin uutta väriä ilmestyi tänä syksynä, joten homma ei loppune koskaan 😂 Ostin torista koristeellisen avainkaapin ja maalasin sen Primer red -sävyllä. Sävy on rusehtavan punainen, yksistään jokseenkin mielenkiinnoton väri mielestäni. 

Saadakseni kaapista mielenkiintoisemman, töpsöttelin siihen vahaamisen jälkeen kultavahaa. Se ei paljon asiaan auttanut, koska kulta ja punainen on jotenkin niin nähty. Nappasin seuraavaksi hyllystä Skandinavian Pink -sävyn ja kuivaharjasin kaapin pintaa.

Kuivaharjaus tehdään niin, että pensselin kärkeen otetaan mahdollisimman vähän maalia ja kuivataan siitäkin vielä osa paperiin. Kuivalla sudilla harjataan pintaa ja väri jää ohuena utuna siihen. Kohollaan olevat kohdat ja reunat keräävät väriä eniten ja korostuvat.

 Kaapin sisällä on neljä pientä koukkua, joita en lähtenyt irrottamaan. Maalasin nekin ja vahasin koko hela hoidon. Kuivaharjausta en kuitenkaa sisälle tehnyt, joten sieltä parhaiten näkee millainen sävy Primer red on. Itseasiassa siitä saa sekoittamalla upeita vaaleanpunaisen sävyjä. Olen mm. sekoittanut sitä vaaleanpunaiseen Antoinetteen, jolloin sävystä tuli lämmin roosa. Valkoiseen sekoitettuna Primer redistä saa hurjasti erilaisia pinkin sävyjä, riippuen värien suhteesta. 

Kaapin vetimiksi vaihdoin metalliset meritähdet. Vanhat muoviset "kristallinupit" näyttivät pliisuilta ja muut putiikin nupit olivat liian isoja. Ihan hauskasti nuo meritähdet kaappiin sopivat, sipaisin niihinkin vähän kuivaharjauksella väriä.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja tsemppiä lokakuun viimeisiin päiviin!

Yhden Yrittäjän päivä 5.9.

Eilen vietettiin Yrittäjän päivää, joka näkyikin kiittettävästi eri medioissa. Eri alojen yrittäjät toivottelivat toisilleen hyvää päivää ja kertoivat omia tarinoitaan lyhyistä tai pitkistä taipaleista yrittäjyyden polulla. Onhan tämä aikamoinen ammatti.

Yksi instapostaus herätti ajattelemaan asioita syvemmin. Viime keväänä olin melko uupunut ja ajatus väsymisestä kummittelee takaraivossa edelleen. Mitä voisin tehdä sen eteen etten uupuisi? Mitä töitä voisin ulkoistaa? 

Aloitin eilisen Yrittäjän päivän aamuni avaamalla ensin silmät ja sitten facebookin. Vastasin pariin kysymykseen ja kommenttiin koskien myymiäni lyhtyjä. Aamukahvin tippuessa avasin koneen ja verkkopankin. Aamiaisen yhteydessä tulostelin verkkotiliotteet elokuulta ja muutaman laskun sähköpostista. Makselin laskuja ja setvin papereita tunnin verran, jonka jälkeen vastasin sähköposteihin. Kaksi verhoilutarjousta ja Hohde-joulukauppakyselyä myöhemmin kipaisin suihkuun. Suihkusta tullessani puhelin pärisi ja siellä eräs rouva kyseli sohvan verhoilusta.

Työmatkat bussilla kaupunkiin on siitä kivoja, että niiden aikana voi hoitaa asioita somessa tai vastailla sähköposteihin. Eilen matka oli kuitenkin työvapaa ja ajauduin Ruotsiin Camilla Läckbergin Kivenhakkaaja-dekkarin myötä. Äänikirjat on ihan mahtavia, helppo pääsy ihan toiseen mailmaan vaikka vain pieneksikin hetkeksi.

Edellispäivänä aloittamani nuppikuorman purku odotti putiikilla keskeneräisenä, mutta sitä ennen piti nappaista muutama kuva pihalla ja postata someen yrittäjänpäivän toivotukset. Putiikilla kävi eilispäivän aikana nelisenkymmentä asiakasta. Muutaman turistin ja pikaisia katselmuksia tekevien asiakkaiden lisäksi kävi pari tuttua kanta-asiakasta, joiden kanssa höpöttely on varsin mukavaa. Erään nuoren neidon valitessa reilusta nuppivalikoimasta lipastoonsa nuppeja, isänsä kanssa tuli puheeksi sohva, jonka olin heille verhoillut arviolta kymmenen vuotta sitten. Muistin sohvan hyvin, sillä se oli varsin erikoinen tapaus: Popeda-auton penkistä rakennettu!

Nuppikuorman ja asiakkaiden lomassa ehdin verstaan puolellakin hieman touhuta. Leikkasin neljän rahin päälliset, joista ehdin ommellakin yhden. Parissa rahissa oli niin piukalla ruuvit, että pitänee pyytää puolisoa apuun. Purkaminen jäi siis kesken.

Pitäähän toki yrittäjänkin kahvitella ja aina kivempaa, jos sen voi tehdä kivan kollegan seurassa. Outi, joka hoitelee parhaillaan Tallipihan instagramia, piipahti keksipaketin kanssa putiikilla. Kahvittelun (ja asiakakkaiden palvelun) ohessa juteltiin instamarkkinoinnista ja tulevan Hohde-joulukaupan somekamppiksesta. Tokihan me nauraa räkätettiin ihan muillekkin jutuille, eihän elämä pelkkää työtä voi olla.

Kuudelta saattelin viimeiset asiakkaat ovesta ulos. "Eihän täältä malttais lähteä, kun on niin paljon ihanaa katseltavaa". Sulosointuja korvilleni, mutta oli jo vähän kiire toisen yrittäjän hoteisiin. Hampaiden narskuttelu öisin taitaa olla todella monen vaiva nykyisin. Stressi ei varmasti vähennä ongelmaa ja itselläni tuntuu koko kroppa kärsivän asiasta. Onneksi tutustuin reilu vuosi sitten Pauliinaan, jonka luona käynnit on yhtä tuskaa, mutta olo sen jälkeen on mahtava. Pauliina hieroo selän, niskat, kaulan ja naaman sekä kaikista kivuliaimman osuuden: lihakset suun sisäpuolelta. Lämpimästi suosittelen kyynel silmäkulmasta vierähtäen!

Bussimatkalla kotiin kuuntelin taas dekkarikäänteitä ja rentouduin. Kotona olin kahdeksan jälkeen ja söin mitä jääkaapissa sattui olemaan. Harvemmin meillä jätetään päivällinen laittamatta, mutta eipä se mieskään kotona ollut, joten kevyemmällä iltapalalla mentiin. Vielä tsekkaus sähköpostiin ja sieltä muutaman kuvan välitys Joulukauppakumppani Jutalle. "Otetaanko nää mukaan Hohteen tuotevalikoimaan?" Ja kas whatupissa viesti, Outi oli ehtinyt jo suunnitella huomisen Tallipihan instapostauksen. Multa hyväksyntä: "Hyvä kuva ja tekstit!" Myös päivällä piipahtanut Popeda-sohvan omistaja kysäisi pientä korjausta, vastaus siihen.

Alkuperäinen ajatus hommien ulkoistamisesta toteutuu toisinaan. Välillä otan toisen yrittäjän jeesaamaan viikonlopuksi putiikille ja joulukaupan markkinointia ajattelin myös tänä vuonna ulkoistaa. Oma näkemys asioista on vahva, mutta joskus on vaan luotettava että muutkin osaa :) Hyvää jokaista päivää yrittäjäkollegoille ja -ystäville. Ja kaikille muillekkin tietty!

Makkariremppaa, mukana Audubon ja Aubusson

Makuuhuoneen remontti sai alkunsa ikkunan vaihdolla ja samalla päätettiin vähän maalata. Vanhat harmaat seinät oli ihan kivan väriset, mutta paikoitellen niin likaantuneet, että uusi maalikerros oli paikallaan. Koska en halunnut uudestaan maalata seiniä harmaaksi, aloin miettimään värivaihtoehtoja ja siinäpä mieleeni juolahti, että voisihan sitä vaikka vähän tapetoidakin. Jostain Instargamin kuvapaljoudesta eteeni pomppasi Emma Shipleys Audubon-tapetti, joka sykähdytti ja kelpasi miehellekkin.

Tapetin kaveriksi valittiin Annie Sloanin mattapintainen wall paint. Tummansininen Aubusson Blue maalattiin kahteen kertaan muille seinille ja tapettiseinällekkin raidat saumojen paikkeille. Näin siksi, ettei vanha vaalea harmaa pilkota. jos sauma jää jostain kohtaa rakoselleen.

Remontti aloitettiin sunnuntaina tyhjentämällä huone ja maalaamisella. Maananatai-iltana pääsinkin jo tapetoimaan! Emma Shipley on suunnitellut Clarke & Clarkelle Animalia-sarjan. josta löytyy useita tajuttoman ihania värikkäitä kuoseja. Tapetti oli helppo asentaa. Se oli jämäkkää ja hommaa helpotti myös seinän korkeus, joka on vain 160 cm.

Makkarin lattiaan laitettiin laminaatti, jonka sävy on valittu mätsäämään alakerran parketin sävyyn. Lattialistat otettiin sopimaan lattian sävyyn. Kattolistojen kanssa puoliso saikin näprätä hieman enemmän, koska huoneeseen on joskus muinoin rakenneltu erikoisia koteloita ja koloja. Olen haaveillut koko yläkerran avaamista, mutta homma on niin suuri että se saa vieläkin odottaa hamaan tulevaisuuteen,

Meiltä löytyy entuudestaan kalusteita ja tekstiilejä jotka mätsää uuteen värimaailmaan oikein mukavasti. Kalusteiden paikat on vielä vähän hakusessa, mutta eiköhän ne paikkansa hiljallee löydä. Verhoja vielä tuumin, tavallaan nuo vanhat passaa, mutta kuitenkin vähän kaipaisin uusia. Ja kunnollinen sängyn rungon peittävä helmalakana on to do-listalla kärkipäässä!

 Makkarin remonttiin ei vierähtänyt kuin muutama päivä. Yllättävän nopea homma ja lopputulos oikein hyvä. Makoisia unia on nukuttu ja huoneesta saa mukavan pimeän, kun pinnat on niin tummia. Hyvää yötä!

Viikon väri: Paloma

Annie Sloanin Chalk Paint™ uudesta värikartasta löytyy 42 värisävyä. Itse huomaan mieltyneeni tietynlaisiin sävyihin, lähinnä viileisiin punaisiin, sinisiin ja vihreisiin, jotka löytyvät kartan vasemmalta reunalta. Lämpimät keltaiset, oranssit ja murretut vihreät kartan oikealla laidalla eivät tule mieleeni lainkaan, kun aion maalata jotain. Siispä heitin haasteen itselleni kaikkien sävyjen kokeilusta ja päätin toteuttaa sen aakkosjärjestyksessä niin vaikeimmat valinnat eivät jää viimeisiksi.

Hyvä tovi on vierähtänyt edellisestä maaluskerrasta ja itseasiassa tämän viikon Paloma on maalattu jo viime vuoden puolella. Sisareni pongasi loppukesästä roskalavaryhmästä upean vaaleanvihreän peilipiirongin, jonka tietenkin halusin pelastaa! Piironki odotti Tallipihan tallissa hyvän tovin, mutta sain kun sainkin sen maalattua ennen joulukaupan avaamista. 

Vaalean vihreä vanha maali oli sekin ihan sievä, mutta päädyin kuitenkin harmahtavan lilaan Paloma-sävyyn, koska haaveilin, että saisin piironkin vielä joskus mahtumaan Nooran putiikkiin. Ja niinhän se keväällä kannettiin sisään, josta lähtien se on palvellut korujen myyntipisteenä. Näitä kuvia varten tyhjensin sen, jotta muodot paremmin näkyisivät.

Maalasin piironkia syksyllä hämärässä tallissa enkä ole siihen ihan täysin tyytyväinen. Maalipintaa voisi paikkailla siellä täältä ja jotenkin kaipaisin siihen myös hieman "jotain juttua". Ehkä ovien peileihin voisi kehitellä jotain koristetta tai ainakin lisätä hienoista patinointia korostamaan koristeita ja kaarevia muotoja.

Paloma on siitä hauska väri, että ympäristön valaistuksen myötä se saattaa näyttää hyvinkin harmaalta. Suuremmassa pinnassa kaunis lilan sävy tulee paremmin esiin. Piironki on vahattu kirkkaalla vahalla maalamisen jälkeen.

Kesä on kiireistä aikaa Tallipihalla, joten maalamiselle ei ole liiennyt aikaa. Parit projektit odottelee vuoroaan ja sormet syyhyää päästä taas pensseleihin kiinni.

Ihanaa kesää kaikille ja maalailkaa! 

Rentouttavampaa puuhaa ei olekaan ja samalla syntyy vanhasta uutta. 

Ajatuksia työstä, kesästä, väsymisestä ja sisustamisen ilosta.

Kuvailin sunnuntaina kotona siivoussaippuoita. Ekologisia tuotteita ajatellen kesää ja mökkeilyä. Eilaisia asetelmia, eri kukkia, mistä suunnasta valo tulee, mikä näyttää omaan silmään kivalta. Sellaistahan se tuotekuvaaminen on. Enkä ole edes mikään ammattilainen, omalla näkemyksellä ja fiiliksellä mennään.

Kuvat tuli otettua ja samalla vähän siivoiltua pihasaunan eteistä. Siinä touhuillessani ajatukset harhailivat milloin viimeaikaiseen väsymiseen, milloin onneen vanhoista "romuista". Hain vähän juhannusruusuja maljakkoon, tepastelin paljain jaloin nurmikolla ja ihailin mummon kutomaa mattoa.

Omakotitaloamme on rakennettu vuonna 1938 ja remontoitu nykyaikaisesti jo kauan ennen siihen muuttoamme. Vanhan talon tunnelma ei juuri ole säilynyt, vaikka se ihana muuten onkin. Pihasauna on rakennettu samana vuonna kuin talommekin ja onnekseni siinä on säilytetty vanha tunnelma. Nautin rouheista pinnoista, vanhojen tavaroiden patinasta ja rennosta fiiliksestä. Tilan viileys kuumana kesäpäivänä rauhoittaa. Ja tottahan se pihasauna parhaat löylyt antaa!

Mummun kutoma matto on aina vaan kauneimpia mitä olen eläissäni nähnyt. Räsymaton ihanat värit koostuvat kymmenistä tarinoista, sillä tätä mattoa ei ole kudottu valmiista kuteista vaan leikattu vanhoista vaatteista. Aikaa ja vaivaa on nähty ja mummon värisilmä on ollut pettämätön!

 
Siivousinto ei hirvittävän pitkälle kantanut ja köllähdin vanhalle sängylle, joka sekin on mummolan peruja. Taitaa olla isäni vanha sänky, joka on kulkenut mukanani Tammelan kodin köökkistä tänne saunan eteiseen. Peti on vähän lyhyt, mutta jotenkin siinä on aina ollut mukava pötkötellä ja miettiä syntyjä syviä.

Ajatukset pyörivät työssä ja kaivatussa lomassa. Sen lisäksi, että tuotekuvailin sunnuntaina saippuoita, olin jo tehnyt työpäivän putiikilla Tallipihalla. Kohta parivuotias Nooran putiikki on edelleen ilon ja ylpeyden aihe, mutta myös raskas työ. Tallipiha on avoinna 7 päivää viikosta, joista itse olen paikalla yleensä 6. Vaikka ympäristö ja työ olisi kuinka ihanaa, huomaan että kaipaan enemmän lepoa. Asiakaskohtaamiset ja putiikin laitto on mukavaa ja vaihtelevaa, mutta sen lisäksi pitää hoitaa paperihommat, tavarantilaukset, markkinointi, tuotekuvaukset, somepostaukset ym. mitä ei työpäivän lomassa ehdi hoitaa. Kun väsy alkaa painaa, ei enää jaksa antaa parastaan.

Vastauksia asian ratkaisemiseen en ole vielä keksinyt. Mitä haluan tulevaisuudelta ja mistä olen valmis luopumaan saadakseni sen? Haaveilen huonekalujen tuunauksesta, luovasta työstä, jolle ei juurikaan aikaa nykyään ole. Haluan jakaa päähäni pompsahtelevia ideoita ja jeesata asiakkaita maalien ja kankaiden valinnassa. Haluaisin tehdä niin paljon enemmän kuin mihin rahkeet ja aika tällä hetkellä riittävät. Toisaalta en myöskään halua kokonaan luopua putiikista, mutta olisinko valmis jälleen puotikumppaniin ja luopumaan täydestä päätäntävallasta (ja vastuusta)?

Onnekseni ympärillä on yrittäjiä, joiden työpanosta olen voinut käyttää putiikin kassan takana saadakseni enemmän lepoa. Kuukauden verran seuranani ollut sisustuspuolen opiskelija-Mari on myös vapauttanut hieman omaa tekemistäni, kassan takaa verstaan puolelle. Kesän lomapätkät ja pihasaunan eteisessä vietetyt pienet onnelliset hetket toivottavasti antavat energiaa ja vastauksia pohdintoihin.

Tänään nautitaan auringosta ja vapaapäivästä. Keskikesän juhlakin on ovella.

Ihanaa Juhannusta!