Eilen vietettiin Yrittäjän päivää, joka näkyikin kiittettävästi eri medioissa. Eri alojen yrittäjät toivottelivat toisilleen hyvää päivää ja kertoivat omia tarinoitaan lyhyistä tai pitkistä taipaleista yrittäjyyden polulla. Onhan tämä aikamoinen ammatti.
Yksi instapostaus herätti ajattelemaan asioita syvemmin. Viime keväänä olin melko uupunut ja ajatus väsymisestä kummittelee takaraivossa edelleen. Mitä voisin tehdä sen eteen etten uupuisi? Mitä töitä voisin ulkoistaa?
Aloitin eilisen Yrittäjän päivän aamuni avaamalla ensin silmät ja sitten facebookin. Vastasin pariin kysymykseen ja kommenttiin koskien myymiäni lyhtyjä. Aamukahvin tippuessa avasin koneen ja verkkopankin. Aamiaisen yhteydessä tulostelin verkkotiliotteet elokuulta ja muutaman laskun sähköpostista. Makselin laskuja ja setvin papereita tunnin verran, jonka jälkeen vastasin sähköposteihin. Kaksi verhoilutarjousta ja Hohde-joulukauppakyselyä myöhemmin kipaisin suihkuun. Suihkusta tullessani puhelin pärisi ja siellä eräs rouva kyseli sohvan verhoilusta.
Työmatkat bussilla kaupunkiin on siitä kivoja, että niiden aikana voi hoitaa asioita somessa tai vastailla sähköposteihin. Eilen matka oli kuitenkin työvapaa ja ajauduin Ruotsiin Camilla Läckbergin Kivenhakkaaja-dekkarin myötä. Äänikirjat on ihan mahtavia, helppo pääsy ihan toiseen mailmaan vaikka vain pieneksikin hetkeksi.
Nuppikuorman ja asiakkaiden lomassa ehdin verstaan puolellakin hieman touhuta. Leikkasin neljän rahin päälliset, joista ehdin ommellakin yhden. Parissa rahissa oli niin piukalla ruuvit, että pitänee pyytää puolisoa apuun. Purkaminen jäi siis kesken.
Pitäähän toki yrittäjänkin kahvitella ja aina kivempaa, jos sen voi tehdä kivan kollegan seurassa. Outi, joka hoitelee parhaillaan Tallipihan instagramia, piipahti keksipaketin kanssa putiikilla. Kahvittelun (ja asiakakkaiden palvelun) ohessa juteltiin instamarkkinoinnista ja tulevan Hohde-joulukaupan somekamppiksesta. Tokihan me nauraa räkätettiin ihan muillekkin jutuille, eihän elämä pelkkää työtä voi olla.
Bussimatkalla kotiin kuuntelin taas dekkarikäänteitä ja rentouduin. Kotona olin kahdeksan jälkeen ja söin mitä jääkaapissa sattui olemaan. Harvemmin meillä jätetään päivällinen laittamatta, mutta eipä se mieskään kotona ollut, joten kevyemmällä iltapalalla mentiin. Vielä tsekkaus sähköpostiin ja sieltä muutaman kuvan välitys Joulukauppakumppani Jutalle. "Otetaanko nää mukaan Hohteen tuotevalikoimaan?" Ja kas whatupissa viesti, Outi oli ehtinyt jo suunnitella huomisen Tallipihan instapostauksen. Multa hyväksyntä: "Hyvä kuva ja tekstit!" Myös päivällä piipahtanut Popeda-sohvan omistaja kysäisi pientä korjausta, vastaus siihen.
Alkuperäinen ajatus hommien ulkoistamisesta toteutuu toisinaan. Välillä otan toisen yrittäjän jeesaamaan viikonlopuksi putiikille ja joulukaupan markkinointia ajattelin myös tänä vuonna ulkoistaa. Oma näkemys asioista on vahva, mutta joskus on vaan luotettava että muutkin osaa :) Hyvää jokaista päivää yrittäjäkollegoille ja -ystäville. Ja kaikille muillekkin tietty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti