Chalk Paint™ by Annie Sloan

 Perjantaina saapui ensimmäinen Annie Sloan Chalk Paint™ -kuorma Valjashuoneelle. Viikonloppuna ryhdyin tuumasta toimeen ja kokeilin muutamia tuotteita. Ensimmäiseksi käsittelyyn pääsivät kirpputorilta hankitut ankeassa kunnossa olevat kynttilänjalat.

Väriksi kynttilänjalkoihin tavoistani poiketen valitsin Old Whiten. Syynsäkin tälle valinnalle on, sillä aion vahata toisen kynttilänjalan läpikuultavalla vahalla ja toisen tummalla. Ihan vaan esimerkin vuoksi :)

Ja ei muuta kuin pensseli heilumaan. Chalk Paint™ kuivuu nopeasti, joten maalata voi helposti vaikka pihalla eikä maaliin ehdi tarttua roskia.

Kynttilänjalkojen jälkeen sudin raikkaan keltaisella pienen puurasian. Värin nimi on English Yellow!

Maalaamani tuotteet päätyivät Tallipihalle Valjashuoneelle mallikappaleiksi. Pikkuinen loota oli juuri sopiva Sanding pads -paketeille, josta löytyy kolmea eri karkeutta hiontatyynyjä. Värikartat ja pensselit majailevat Dacarr-kierrätyskumikopassa, kunnes löydän siillekkin sopivan maalattavan astian.

Valjashuoneen valikoimiin saapui muutamaa eri Chalk Paint™ väriä litran purkeissa, mutta pikkupurkeista löytyy kaikkia 33 erisävyä. 

Kirkasta vahaa tai tummaa vahaa kannattaa käyttää maalin päällä, jolloin pinnasta tulee kulutusta kestävämpi. Vahoja voi käyttää myös yhdessä, jolloin tummalla vahalla saa hienoa patinaa pintaan.

Värien kirjo on niin herkullinen ja pieni desin purkki houkuttelee kokeilemaan kaikkea. Tästä aiheesta jatketaan myöhemmin lisää, sillä koitan ehtiä Helsinkiin Måla & more:n maalauskurssille mahdollisimman pian. Sitten voin opastaa teitä muitakin tähän ihanan värikkääseen Annie Sloan-maailmaan.

Täältä lisäinspiraatiota aiheesta:

 Annie Sloan Chalk Paint™ Finland

Annie Sloan

I love my Tallipiha

Maanantainen kassavuoro Tallipihalla on täynnä auringonpaistetta. Sisällä joutuu olemaan villasukat jalassa, niin viileä on vielä vanhalla valjashuoneella, mutta pihamaalla piipahdellessa tuppaa tulemaan lämmin.

Viimepäivien lämpö on saanut ympäröivän luonnon puhkeamaan hennon vihreään asuun. Sitä on ihana katsella ja historiallinen työmiljöömme näyttää entistä houkuttelevammalta. Keskusta tuntuu kaukaisemmalta vaikka onkin ihan vieressä. 

Pihamaalle uskaltaudutaan jo laittamaan kesäkukkia ja tuotteita nostetaan ulos esille. Joka paikka kylpee valossa ja linnunlaulussa.

Pihan toisella puolella ihmiset uskaltautuu terassille kaffelle. Kaikki näyttää hymyilevän ja kummasti se kiirekkin tuntuu kaikonneen.

Ihana kesä tervetuloa!

Tallipihan touhuja voi seurata instagramissa @tallipiha. Viime kesäiseen tapaan lahjakorttien arvontaan voi myös osallistua käyttämällä kuvissaan  #tallipihankesä

Uudet verhot -hitti vai huti?

Perjantaina työmatkalla eksyin Anttilan kodin sisustusosastolle. Remonttialen laarit oli pakko penkoa läpi ja käteen tarttuikin kaksi puuteriroosa-valkoraidallista verhoa. Hinta oli huimaava vitosen kappale, joten vaikka epäilin verhojen sopivuutta meidän olkkariin uskalsin ne ottaa matkaan.

Verhot oli paketissa raidat pystysuuntaan ja yllätyin, kun avasin paketit. Poikkiraidalliset ei ollut tulleet mielenikään enkä tietenkään ollut katsonut paketin takapuolen kuvaa. No halvat oli, annetaan mahdollisuus. 

Kotona riivin vanhat verhot alas ja ajattelin kokeeksi ripustaa toisen verhon paikoilleen silittämättä. Ihan vaan katsella ja makustella onko näistä meidän verhoiksi. 

No nyt tais tulla huti. Väritykseltään verhot kyllä sopii, mutta jotenkin tuo materiaali tökkii. Ja toista verhoa levitellessäni huomasin myös ongelman vaakaraidoituksessa. Verhot on keskenään erilaiset, toisessa näkyy yläreunasa sentti vaaleanpunaista raitaa ja toisessa viisi senttiä. Kaikki ei varmaan asiaan suurempaa huomiota kiinnittäisi, mutta mun silmään raidat eri tasoilla on ehdoton ei! 

Valjashuoneella mua odotti paketti Adoralta, josta paljastui verhokangasmalleja. Juuri sopivasti, kun asia oli muutenkin mielen päällä. Pellavaisista kankaista ei värejä löytynyt, mutta valkoiset ja harmaat kankaat olivat materiaaliltaan taivaallisia. Ohuet kevyet ja varsinkin valuvasti laskeutuvat tuplaleveät pellavakankaat sai heti mielikuvituksen laukkaamaan. Näistä taitaa tulla meille uudet verhot.

Valjashuoneen valikoimassa on paljon erilaisia verhokankaita. Nosteskelin niitä kevään kunniaksi vähän näkösämmälle, sillä usein ikkunan pesun yhteydessä tekee mieli vähän uudistaa ilmettä.

Puuvillaisten ja pellavaisten kankaiden värimaailmat on runsaat. Vaikka Adoran malleissa ei värejä ollutkaan, niin muista mallistoista niistä löytyy. Yksiväristen lisäksi on runsaasti erilaisia kukkakuoseja ja raitoja. Pelkkien printtien lisäksi kankaissa saattaa olla erilaisia aplikointeja ja pintastruktuureja.

Satiinipintaisten kankaiden valikoimista löytyy näyttäviä kuoseja ja kokonaisia sarjoja, joista voi tehdä isojakin kokonaisuuksia. Laskosverhoihin, sivuverhoihin ja vaikka tyynynpäällisiin voi käyttää samasta sarjasta ei kuoseja, koska värit on suunniteltu sopimaan keskenään.

Keinokuitujen lisäksi ylellistä ilmettä saa silkillä, joita mallistoista löytyy kymmeniä erivärisiä. Kuvassa näkyvään Kandolan silkkiin on mahdollista valita Swarovskin kristallit tuomaan lisäsäihkettä. Silkkiverhot kannattaa aina vuorittaa, jolloin niiden väri kestää valoa paremmin ja ohutkin silkki saadaan laskeutumaan kauniimmin.

Nyt taidan nykäistä tuon epäonnistuneen ostoksen alas ikkunasta ja pohtia mitä muuta kankaasta voi tehdä. Verhot oli niin edulliset ettei niitä kannata edes palauttaa. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Kukkaloistoa messukeskuksessa

Piipahdettiin eilen äidin kanssa Supermessuilla Tampereen messukeskuksessa. Lähinnä sitä puutarhapuolta lähdettiin katsomaan ja se olikin nopeasti vilkaistu, sillä hallin peräosa oli täynnä ihan jotain muuta eikä puutarhakoneetkaan ei kauheasti herätä mielenkiintoa. No olihan siellä ihan hienojakin juttuja :)

En tiedä onko kukkasidonnan Suomen mestaruuskisoja aiemmin järjestetty näiden messujen yhteydessä, mutta täytyypä sanoa, että se oli upeaa. Sanoisin, että melkeimpä parasta antia koko hallissa.

Perjantaiaamuna osallistujat olivat paikanpäällä luoneet ennelta valmistelemiinsa pohjiin mielikuvituksellisia luomuksia. Puumaiset teokset olivat näytillä ja arvioitavana samaan aikaan, kun kilpailijat tekivät uutta yllätystyötä paikan päällä.  Todellisia taiteilijoita nämä kukka-ammattilaiset.

Messujen eniten omaa silmääni miellyttävin osasto oli VRJ-groupilla. Monet pinterestistä tutut ideat oli toteutettu värikkäälle ja hauskalle osastolle.

Omaan pihaan tai Tallipihalle aion soveltaa fillari-ideaa sekä hauskoja värikkäitä vanteita muratin kiipeilytelineinä!

Haaveet kesähuoneesta kasvoivat edelleen messuosastoja katsellessa. Ehkä vielä joskus saan miehen suostumaan siihen :)

Pihapirkkojen betonilaatoista sain inspiraation! Vanhojen pitsiliinojen kuviot betonilaatoissa on jo kokeiltu, mutta enpä ole niitä tajunnut maalata. Tämä kokeiluun ensi kesänä!

Kukkaloistoa, sipuleita, siemeniä ja taimia riitti jälleen. Muutama uutuus kukkapenkkiin tuli hankittua ja tajuttoman kokoinen puska kerrattuja tulppaaneja myös. 

Haaveilin talvella osallistuvani omalla osastolla näille messuille, mutta käytyäni olin tyytyväinen etten niin tehnyt. Paikka jota minulle tarjottiin oli peräseinällä, siellä missä iloinen sekamelska koruja, laukkuja, vaatteita ja pullaa oli esillä. Siellä missä ei käyty lainkaan. Jos näitä ensi vuonna harkitsen, haluan ehdottomasti keskemmälle puutarhaosastojen viereen. Ehkä joku nyt miettii miksi verhoilija haluaa puutarhamessuille :) Ajatuksena oli esitellä puutarhakalusteiden verhoiluun sopivia materiaaleja ja kaupitella lyhtyjä, ruukkuja ym. puutarhaan sopivaa sisustustavaraa.

Kolme kaunotarta

Tänään valmistui asiakkaan kolme erityisen viehättävää tuolia. Sisustussuunnittelija oli valinnut kankaaksi Warwickin Valencay Toile-kuvioisen kankaan.

Tuolit olivat olleet asiakkaan vintissä jo pitkään ja puuosia putsatessani paljastui pieniä yllätyksiä. Yhden tuolin jalasta puuttui pala, joka oli paikattu ilmastointiteipillä ja maalattu päältä mustaksi. Kekseliästä :D

Koulutustaustastani löytyy tietotaito puupaikkauksille, mutta käännyin silti iskän puoleen. Vähemmän hermojenmenetystä tiedossa. Näppärästi värkkäsi hän puupaikan kinttuun ja minä maalasin sen mustalla päältä.

Puuosissa oli muutenkin paljon kolhuja ja kulumaa. Osmo colorin mustalla (eebenpuu) puuvahalla sai mukavasti pinnoista siistit ja kauttaaltaan jotakuinkin samansävyiset. 

Tuolien pehmusteet olivat hyvässä kunnossa, istuimet jämäkät ja selän pehmusteet kohdillaan. Lisäsin pintapehmusteita ja verhoilin tuolit. Selkänojan napitusta vähensin viidestä kahteen, ettei kankaan kuvat sotkeennu. 

Lopuksi verhoilun reunoihin liimattiin koristenauha. Avot, neitokaiset on valmiit!