Kilta-tuolin uusi elämä

Osallistun Tampereen kädentaitomessuilla marraskuun puolivälissä Suomen Käsityöyrittäjien näyttelyosastolle. Osa näyttelyyn menevistä huonekaluista on jo valmiina, mutta halusin tehdä mukaan myös jotain spesiaalia. Kuukausi pari sitten näin House of Simonen herkullisen värisistä nahkakukista kuvan ja siitä se ajatus sitten lähti.

Vintin perukoilta löytyi parhaat päivänsä nähnyt tehokalusteen Kilta-tuoli ja nyt pääsettekin näkemään kuinka klassikkokaluste saa jatkoa elämälleen.

Homma alkaa jalkojen irroittamisella ja verhoilun purkamisella. Tässä kyseisessä kappaleessa vaahtomuovit oli aikoja sitten kuivuneet ja rapistuneet jauhoksi verhoilun sisälle. Kohtalaisen ällöä hommaa, kun putu kulkeutuu joka paikkaan.

Istuinosan vaahtokumi oli jokseenkin vielä kasassa, mutta reunoiltaan sekin rapistunut. Nypin, revin ja raaputin senkin irti. Teräsharjakin on jo puolet piikeistään kadottanut, mutta pelittää vielä :)

Ja näin, tunnin verran siinä purkutouhussa vierähti. Karulta näyttää, mutta ei kauaa! Se olis sitten vaahtomuovin hakua tiedossa.

Värkkäilen tuolia asiakastöiden lomassa, mutta pikku hiljaa homma etenee. Vaahtomuovit hankittu, leikelty ja liimattu paikoilleen. Vaahtomuovin päälle laitoin vielä vanun.

Sitten päästäänkin kankaan leikkuupuuhiin. Varstostani löytyy riittävästi turkoosia villakangasta, jonka pinta on huopamainen. Kiltatuolit sattavat olla vähän erilaisia muodoiltaan ja muoto saattaa myös vähän muuttua vaahtomuovin ja vanun takia. Käytin kankaaleikkuuseen kuitenkin olemassa olevaa kaavaani, sillä vaikutti riittävän hyvältä. Ja villakangastahan pystyy vähän muokkailemaan höyryllä.

Leikkuun jälkee tietenkin ommeltiin. Ja jottei ihan tylsäksi kävisi niin päätin vetästä päällitikkaukset pinkillä langalla.

Ja sitten alkoi vääntö. Jonkin verran on silittämistä, venyttämistä ja hinkuttamista sekä kiskomista, repimistä ja nitomista, että päällinen saadaan paikoilleen.

Rungon etuosien verhoilun jälkeen oli vuorossa kukat. Aloitin niiden ompelun selkäkappaleeseen ennen sen kiinnitystä runkoon. Kukat on melko jäykkiä, joten irtonaiseen kankaaseen niitä oli helpompi ommella. Ensin reijät ja sitten muutama pisto pinkillä langalla.

Kun kukkia alkoi olla tarpeeksi, kiinnitin takaselän paikoilleen. Lisää käsinpistelyä siis! Takaselän jälkee ruuvasin jalkakehikon paikoilleen ja tsuumailin kukkamerta. Pistelin kukkia lisää sinne ja tänne: epäsymmetrisyys rules!

Valmista tuli! Kiltatuolin juju on pitkälti yllätyksessä. Etupuolelta tuoli on kuin mikä tahansa Kilta, mutta takana loistaa hehkuva kukkameri.

No tulihan siitä ihan kiva. Huomenna roudaan sen näyttelyyn Tampereen messukeskukseen, siitä lisää myöhemmin. Moido!

Viikonloppuvisiitti

Pääsin vihdoin kyläilyreissulle ystävän luokse. Viimeksi käydessäni huushollin remontti oli kesken, mutta nyt alkoi lähes kaikki olla valmiina. Koti on viehättävä ja asukkaansa näköinen sekä täynnä ihania juttuja!

Keittiö on hyvin moderni: korkeakiiltoinen valkoinen kaapisto ja vaaleat tasot. Mielenkiintoisin juju oli kuitenkin seinillä. Suomen Betonileinasin Oy:n nestemäinen kangastapetti on kuin käsintehtyä paperia, pehmeää, röpyliäistä ja elävää. Keittiössä ei ollut verhoja tai mattoja, mutta silti siellä ei kaikunut lainkaan, joten materiaali on loistavaa myös äänen vaimennukseen. Tapetti levitetään seinälle kuin laasti, jolloin sillä voi päällystää hyvinkin epätasaisia pintoja tai vaikkapa putkia. Ihan huikee, mihinkähän kotona tätä laittais?

Olohuoneessa on jättiläismäinen ruusutapetti yhdellä seinällä. Se on sama kuin Seinäruusun myymälän seinällä ja luonnollisesti tapetti on sieltä myös hankittu.
Jättiläismäinen oli myös olohuoneen sohva, jonka superpehmeä vakosamettipinta houkutteli päikkäreille. Onneks oli kuvaajasisko messissä, niin pystyin ulkoistaan tämän postauksen kuvien ottamisen hälle.

Yläkerran aulan pitkä lipasto oli keittiöliikkestä hankittu. Se oli samaa sarjaa keittiökaapistojen kanssa ja maksoi noin kolmasosan tavallisten korkeakiiltoisten lipastojen hankintahinnasta. Hyvä vinkki säilytyskalusteita etsiskelevälle.

Yläkerrasta löytyy myös makuuhuone, jonka tummat seinät antavat rauhallisen nukkumaympäristön. Hurjan paljon vaikuttaa seinien tummuus huoneen pimenemiseen vaikka ikkunassa oli vain sälekaihtimet estämässä valon tuloa.

Seinäruususta hankittu Pahatar-tapetti on niin magee! Tätähän esiteltiin Rymsteerauksessa viime keväänä ja nyt näin sen kokonaisuudessaan sille sopivassa ympäristössä. Vanha peilipöytä sopii kuin nakutettu rouvien kanssa yhteen. Lisäksi sametin ylellisyys ja kristallien kimallus kruunaavat kokonaisuuden. 

Yläkerrassa makkarin lisäksi on hieno kylpyhuone. Tummat kaakelit ja jännät kumimaiset mustat pinnat kaapistossa sekä tietenkin erikoiset pyyhekoukut luovat ylellisen tunnelman.

Yhden yksityiskohdan haluan vielä nostaa esille, nimittäin alakerran pikkuvessan lattian. Gaudi-hulluna en voinut olla ihastumatta kohokuvioituun kuusikulmaiseen lattialaattaan. Perfect!

Kuvakulmia

Tänään oli työnteko verstaalla onnetonta vasemman lavan kiukuttelun takia, mutta onneksi systerillä oli aikaa tuotekuvauksiin. Suunnattiin siis Pyynikin studiolle tavarapaljouden kera suunnitelmissa Knolling-kuvat. Sisustuslehdissä näkee juuri tälläisiä kuvia, tavarat aseteltu nätisti ja kuva napattu suoraan ylhäältäpäin. 

Ensin kuvattiin vähän mun työkaluja facebookkia ajatellen. Ja sitten muita ompelustarvikkeita. Oli se vetskarin vetimien asettelu tarkkaa puuhaa, mutta paikallee tuli. Ja eikun räps räps räps.

Haastavinta oli kehitellä pöllönupeille alustat, jotka ei näy kuvissa ja silti pitää nupit pystyssä. Pahvi ja teippi ei toiminu, mutta kuivuneet vaahtokarkit, teippi ja ääretön nopeus oli paras ratkasu. En sitte siitä hötäkässä älynny ottaa viritelmistä kuvia.

Joulumarkkinointia silmällä pitäen kuvattiin myös vähän tilpehöörikuvia. 

Päivä oli muutenkin aikas kiva, piipahdettiin Mokkamestareiden uudessa kuppilassa päiväkaffeilla. Kuvia kauniista ja ihanalta tuoksuvasta kahvilasta on luvassa, kun Petra käy kuvaamassa mun sinne tekemät mööpelit. Lisäksi piipahdin inspiroivassa puutalokodissa, johon aloitetaan sisustuksen suunnittelu. Oijjoi, kun mieli jo työskentelee asian liepeillä :)

Sammalsydämiä syksyisessä illassa

Tänä sateisena maanantaina osallistuin Nokialla Hinttalan museoalueella sammalsydänkurssille. Tilat sekä pullakaffet tarjosi Kahvitupa Cristine ja opetuksen Kukkien tmi Marja Forsman.

Ensin juotiin kaffet ja väännettiin pajusta kehikko, jonka päälle sammalta alettiin asetella. Marja oli hakenut mettästä meille rehevää sammalmätästä, jota kiinnitettiin rautalangalla pajusydämen päälle.

Tunnelma 150 vuotta vanhassa rakennuksessa on lämmin. Mukavia ihmisiä, naurua ja metsän tuoksua. Ja sydämien ympärillä viuhuvia käsiä. 

Sydämien löydettyä muotonsa, ne koristeltiin. Hopian väristä ohutta hilavitkutinta ja helmiä vähän vahvemmassa metallilangassa.

Illan päätteeksi märkään syyssäähän Hinttalasta lähti liuta tyytyväisiä tekijöitä ja  yhtä monta erilaista sydäntä <3 

Suomen käsityöyrittäjät

Täältä löytyy liuta Suomalaisia käsityöyrittäjiä, olkaa hyvä! Suosittelen tutustumaan :)

Omena, omppu ja omppo

Meillä on yksi omenapuu, josta tänä vuonna tulee satoa ihan sairaasti. Suurin osa omenoista on hyviä, ei mätää, ei madonsyömiä. Mikä tarkoittaa sitä, että ämpäri tai kaksi odottaa koko ajan terassilla toimenpiteitä.

Eilen oli ihana ilma, joten keräsin vähän omenoita ja päätin työstää niistä hilloa, mehua ja piirakkaa. Istuin terassilla, pesin ja lohkoin omenoita omenoiden perään.

Sain serkkulasta lauantaina vinkin, että helpoin sose tulee uunin kautta. Lohkot pellille ja uuniin. Taisin niitä reilun tunnin paistella, jonka jälkeen vaan kulhossa sauvasekottimella soseeksi. Maustelin soseita vähän sokerilla ja yhtä erää myös kanelilla ja inkiväärillä. En ole mikään omenahillon ystävä, mutta toivotaan että ne 15 rasiaa saadaan jollakin konstin talvella tuhottua.

Laitoin osan lohkoista mehumaijaan, koska niitä oli. Yhdellä keitolla ei irtoa kuin pari pulloa mehua, että ehkä olisi viisaampaa käydä mehuasemalla puristamassa tuoremehua. Mutta tulipahan kokeiltua ja maku oli kuin irkkusiiderissä, ilman alkoholia.

Yleensä teen piirakat Annan Pannu-reseptillä, joka on muinoin saatu äidiltä. Nyt uunipellit oli paremmassa käytössä, joten piti tehdä pienempi versio vuokaan. Katsoin netistä ohjeita ja päädyin Kaikkien kehuma omenapiirakkaan.

Piirakka hävisi melkein kokonaan parempiin suihin heti uunista tultuaan. Mutta materiaaliahan riittää, jos piirakan tekoon vielä innostuu.

 Toisaalta omenat ei eilisen jälkeen innosta enää yhtään. Vaikka mielelläni kaikkea teenkin, omenanlaitto saa nyt riittää. Kaiken lisäksi ällöttävänä seurauksena on armeijallinen pikkukärpäsiä keittiön täydeltä.