Neulonnan aika

Petipotilaana sitä alkaa pohtia, miten aikansa parhaiten hyödyntäisi ja itseänsä viihdyttäisi. Päätin siis antaa käsille tekemistä ja elvyttää kudontaharrastusta. Ihaillen olen joitakin vuosia seurannut ystävien luomuksia, mutta itseni tuntien en ota mitään kovin haastavaa työn alle. Helppoa ja nopeaa sen olla pitää.

Hain Tallipihalla piipahtaessani Vahdin talosta Pirtin kehräämön karstalankaa vyyhdin. Langat poistuvat valikoimista ja olivat alessa. Hyvä niin, sillä 7,5€ sijoitus ei harmita vaikka lopputulos olisi susi. Tai sitä ei tulisi lainkaan. Ehkä olisi voinut ennakkoon myös vähän miettiä mitä meinaa kutoa, noin langanmenekkiä ajatellen.

Loin silmukoita ja aloin neuloa tietämättä vieläkään mitä tuotetta valmistin. Kaulaliina olisi simppelein, mutta karhea villalanka ei siinä tarkoituksessa innostanut. Villasukkia on mummun kutomana enetuudestaan kymmeniä, eikä siitä pötköstä mitään sukkia olisi saanutkaan. Neuloin neulomisen ilosta.

Tässä sohvalla vieressäni on kasa tyynyjä, erivärisiä samettisia. Kun laskin kutimen käsistäni, tajusin että tyynynpäällinenhän siitä tulee. Leveys oli sattumalta ihan ok pitkänmuotoista tyynyä ajatellen. Pinterestessä olin nähnyt kuvan smokkirypytetystä neuleesta, joka oli ihana. Sellaistahan tuosta kutomastani joustinneuleesta saa, kun vähän ompelee käsin vielä. Kaiken sattuman päälle lakkasin vielä kynteni eräänä päivänä kimaltavalla vihreällä lakalla, josta sain ajatuksen lisätä jotain kiiltävää karkeaan pintaan.

Neulottuani pitkän pötkön taitoin sen kaksinkerroin ja pistelin pitkät sivut kiinni. Tyyny sisään ja pääty kiinni. Valmiin tyynyn päällä oli helpompi pistellä koholla olevat oikeat neulerivit smokkirypytykseksi. 

Lanka on liukuvärjättyä, joten päädyin rypyttämään vaaleimman kohdan ja lisäsin siihen vielä vähän paljetteja kimmeltämään. Ja näin! Ensimmäinen (ja viimeinen) neuletyö ikuisuuksiin on valmis.