maanantai 18. helmikuuta 2019

Kevään 2019 sisustustuulia

Perinteinen alkuvuoden messureissu tehtiin Vahdin talon Tarjan ja Marin kanssa Frankfurtiin jo neljännen kerran. Ambiente 2019 oli levittäytynyt 9 messuhalliin, joista suurimmassa osassa oli useampi kerros. En tiedä kuinka monta päivää kaikkien hallien kiertämiseen olisi kulunut, mutta jo kahdessa päivässä tuli riittävä annos kauneutta, ideoita ja askelia.



Uutena värinä tänä vuonna näkyi oranssia, terrakottaa ja korallia. Samettisia tekstiilejä, art deco tyylistä ylellistä sisustusta tai vaikka boheemimpaa ilmettä eteläameriikan tyyliin. Lämpimämpien punasävyjen lisäksi vaaleanpunainen ja lilat sävyt näkyivät myös sisustuksissa yhdistettynä lämpimiin metalisävyihin.









Metalleista kultaa ja messingin sävyjä näkyi kaikkialla. Valaisimet, kukkaruukut, kevyet hyllyköt ja koriste-esineet on nyt metallisia. Tekstiilien printit hohtavat kultaisina ja prameat kehykset kehystävät peilejä. Metallia kehiin siis, jos tahdot olla sisustuksen aallon harjalla!




Upeiden ylellisten osastojen rinnalla näkyi myös värikkäitä hauskoja sisustuksia sekä runsaita ja yltäkylläisiä somistuksia. Vihersisustusta ei sovi myöskään unohtaa, sillä peikonlehtiä ja muita näyttäviä viherkasveja oli joka paikassa. Ja mitä enemmän sitä parempi!









Löytyipä joukosta muutamia vaaleitakin osastoja. Boho-tyylisen sisustuksen ei aina tarvitse olla värikylläistä vaan magrameet erilaisissa muodoissaan, heinät ja erilaiset korit sopivat vaaleaankin ympäristöön mukavasti.




Upeita valaisimia oli kaikkialla! Metallia pääasiassa, mutta myös puuta ja rottinkia, lasia unohtamatta! Erilaiset eläinhahmot on myös in. Apinat, puput, seeprat ja leijonat seikkailivat milloin missäkin yhteydessä. Suuret taulut olivat eksoottisia tai pelkistetyn mustavalkoisia, näyttäviä ja pysäyttäviä, todellisia katseenvangitsijoita.






Kuvia olisi vielä puhelimen uumenissa vaikka kuinka. Ehkä kaivelen niitä kevään korvilla uudelleen mielen virkistykseksi ja inspiraation lähteiksi esiin.
Ihanaa viikkoa!

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Kuulumisia

Vuosi 2018 on takana. Kiireisin aika Tallipihalla on tältä erää ohi ja siitä selvittiin hengissä. Ajatukset vilistää jo tulevassa, mutta pitää sitä mennyttäkin vähän muistella. Ensimmäinen kokonainen vuosi Nooran Putiikkia ja Hohde-joulukauppa jo kolmatta kertaa. Mitä fiiliksiä, mitä tekisin toisin ja mitä hyvää?


Joulu lienee Tallipihalla se suurin koitinkivi (ainakin mulle!). Joka vuosi tuhannet ihmiset hakevat joulufiilistä ihanasta miljööstä, söpöistä puodeista ja kahvilasta sekä kiireettömästä tunnelmasta. Meille Tallipihalaisille joulu alkaa jo kesällä, jolloin valmistetaan täyttä häkää tuotteita tai etsitään ja tilataan myytäviä tavaroita. Syksymmällä viritellään valoja ja marraskuulla kannetaan kuuset ja köynnökset pihalle. Puodeisa aherretaan joulua esille, jotta asiakkaat saiaivat mahdollisimman ihanan kokemuksen käydessään alueella.


Hohde-joulukauppa on mun lempilapsi. Rakastan sen rakentamista ja tuoteasetelmien tekoa. Paljon ennen sitä, on kuitenkin tehtävä runsaasti työtä. On haettava osallistujaehdokkaista sopivat tuotteet ja myyjät, tuotekokonaisuudet, tilattava tarrat, pussit, kassit, sovitettava kassajärjestelmät, kirjoitettava sopimukset, haettava paketit, mietittävä kalusteet jne.jne. Itse rakentaminen on fyysistä hommaa, kiipeilyä, kantamista, ruuvaamista ja asettelua. Onneksi siinä apuna on alusta lähtien ollut Jutta (Sisustuspalvelu Pienet Ihmeet). 


Olen erityisen kiitollinen siitä, että tiemme sattumalta Jutan kanssa kohtasi muutama vuosi sitten. Meillä on hyvin samanlainen näkemys ja ideointitapa joulukaupan suhteen. Olemme luonteiltamme melko erilaiset, mutta tässä kombossa se tuntuu toimivan. Taidan olla stressissä itse perkele ja käyttäydyn rumasti, mutta Jutta-ihanainen on ymmärtänyt ettei se ole henkilökohtaista. Antaa mun pärrätä ja huomauttaa jälkikäteen, että pitäiskö sitä stressiä koittaa jollain helpottaa ettei mun läheisten tarvis kärsiä kiukuttelustani. Pitäis todellakin! Ja näin sitä kehitystä tapahtuu, tiedän mitä asioita muuttaa jotta homma helpottuisi.


Oliko Hohde kaiken sen vaivan ja stressin väärti? Olihan se. Se ottaa, mutta myös antaakin. Osaisinko olla ilman sitä haastetta, jonka Hohteen luominen asettaa? Voisihan se vaikeaa olla. Nooran putiikki on ihana, mutta sen rajallisissa neliöissä ei ole mahdollista toteuttaa kaikkia ideoita ja visioita mitä joulu päässäni herättää. 


Mutta siirrytääs sinne putiikkiin nyt. Siellähän kuitenkin se homma pyörii ympäri vuoden. Mitä ajatuksia, haaveita tulevasta keväästä ja kesästä siinää aatoksissa. 
Verhoilun asiakastöiden vähentymistä uumoilin jo alun alkaenkin ja niinhän siinä on käynyt. Ja ihan hyvä niin. Aloin keväällä maalata Annie Sloanin värejä aakkosjärjetyksessä ja homma jatkuu edelleen. Sen myötä olen päässyt käyttämään luovuutta enemmän kuin aikoihin. Maalaaminen on rentouttavaa ja siihen voi vielä monasti liittää verhoiluakin erilaisten tuoliprojektien myötä. Tätä toivoisin lisää tulevalta vuodelta!


Oman luomistyön lisäksi toivoisin löytäväni lisää uusia tuotteita putiikille. Jotain erilaista ja spesiaalia mikä tekee Nooran putiikista erityisen. Haaveilen, että voisin tarjota asiakkaille visuaalisen elämyksen ja hyvän mielen tuotteiden lisäksi myös enemmän omaa osaamistani. Mitä se sitten olisi, jää nähtäväksi. Ehkä enemmän workshoppeja, missä ihmiset itse pääsisivät myös tekemään käsillään? Vinkkivideoita sosiaaliseen mediaan? Vai mitä?


Tässä kohtaa lienee tarpeellista kiittää tärkeitä ihmisiä. Ekorun Laura tekee yksinäisestä putiikin pitämisestä vähemmän yksinäistä ja tarjoaa loistavan kumppanuuden lisäksi ystävyyttä, kiitos!
Tallipihan työyhteisö hyvin erilaisine ihmisineen on hyvä paikka yrittää. Kiitos kaikille teille ja erityisesti Ottiilian Johannalle, josta olen löytänyt pöljäilykaverin ja mustan huumorin ymmärtäjän rinnalleni.
Ja suurin kiitos perheelle sekä ystäville. Teille jotka jaksatte kuunnella kun kiukuttaa, ymmärtää kun ahdistaa, nauraa kun naurattaa ja olla vaan silloin kun sitä tarvitaan.

Mainiota vuotta 2019 kaikille!