sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Palmusunnuntai

Odotan pääsiäistä. Tänä vuonna ei ole pitkää lomaa tai muuta ihmeellistä, mutta se on hyvä syy vähän koristaa huushollia. Kevään vihreä keventää mieltä. Rairuohot on kylvetty ja kasvaa hujahtaneetkin jo, kuten myös narsissit. Pitkin viikkoa olen myös auton kyydissä tsuumailut ojan pientareilla rehottavia pajunkissoja. Niiden keräily ei vaan kovin jouhevasti kipsijalkaiselta suju.



Onneksi vitsojen hankkiminen onnistuu muutenkin: Osta namia ja odota virpojia palmusunnuntaina! Homma ei vaan toiminut alkujaan ihan niin kuin suunnittelin. Kadulla kulki kymmenkunta virpojaa, mutta kukaan ei eksynyt meidän ovelle saakka. Olisiko pitänyt laittaa kyltti portille, että meillä saa virpoa (näin sellaisen pinterestissä)?  



Vihdoin odotukseni palkittiin ja ovikello soi. Vitsa mulle, palkka pojille! 


Kaikkiaan viisi noitaa oven takana kävi ja vitsoja kertyi. On se hassua miten voi risut tehdä ihmisen iloseksi. Kaipa se vaan on harmaan talven jäljiltä mieli väriä vailla.



Jokunen muna jäi vielä miehelle syötäväksi, vaikka kakunkoristeeksikin niitä muutama päätyi. Käytiin nimittäin isän synttärilounaalla. Leivoin jälkkäriksi kakun, joka oli hyvin pääsiäissävyinen: koristeena keltaista persikkaa ja suklaamunia. Kuvaa en ottanut, kuvittelette sen kuitenkin nätimmäksi kuin todellisuudessa se olikaan!






sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vauvakutsuilla

Olin eilen elämäni ensimmäisillä vauvakutsuilla. Juhlat järjestetään ensimmäistä lastaan odottavalle äidille. Ajatus on ilmeisesti amerikan peruja ja rantauneet Suomeen viime vuosina. Tutkailin mielenkiinnolla asiaa pinterestissä etukäteen ja koin aikamoisia kauhun tuntemuksia kaikesta asiaan liittyvästä hössötyksen määrästä. Vinkkejä löytyi kaiken maailman leikkeihin, joissa arvuutellaan syntymähetkeä ja ehdotellaan tulokkaalle nimeä. Koristeista löytyy kaikkea pieneen ihmiseen liittyvää ja tarjoilut on mitä mielikuvituksellisempia.






Nämä vauvakutsut olivat selvästi hillitymmät, koska tuleva äitikin on. Vähän vaaleanpunaista kattauksessa ja kakussa, seurustelua ystävien kesken eikä mitään kaheleita sulan suklaan syömisiä vaipoista. Ripaus amerikkaakin saatiin mukaan vaippakakun muodossa, jonka yksi vieras oli kasannut.



Itsellänihän ei lapsia ole, enkä ole erityisen lapsirakasaan, joten vähän jännitti tuleva juhla. Löytyykö muitakin puheenaiheita kuin jälkikasvun edesottamukset ja äitiys. Onneksi ilta sujui mukavasti ystävien kanssa jutustellen ja hyvää ruokaa nauttien. 


Ystävä oli tulevalle äidille loihtinut maittavan menun salaatteineen ja pitsoineen. Vähän kuohujuomaakin maisteltiin, kuka alkolla ja kuka ilman. Jälkiruoaksi oli upea herkullinen teemanhenkinen kakku sekä kahvit.



Oli juhlan aihe mikä tahansa niin huomaan nauttivani kauniista ympäristöstä ja kattauksista. Kaunis kattaus ei ihmeita vaadi: sievät tarjoiluastiat, sointuvat servetit ja nippu tuoreita kukkia. Yksinkertaista! Juhlan päähenkilö ja vieraatkin tallentuivat muistikortille, mutta niin paljon helpompaa on kuvata liikkumattomia kohteita.


Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Täällä odotellaan kevään puhkeamista kukkaan ja nautitaan auringosta (silloin kun se paistaa). 










keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kevään merkkejä


Ihana aurinkoinen päivä pihalla houkuttaa jalkapuolenkin vähän ulkoilemaan. Mies kantoi jo viime viikolla jakkarat ja pöydän terassille, että voin istuskella ja paistatella päivää. Lumet pihasta on jo aika pitkälti sulaneet, joten pääsin myös kukkapenkkejä syynäämään. Ja tiippejähän sieltä löytyy, ihanaa!



Pienten kevätkukkien raakileiden lisäksi pihasta löytyy risuja. Niitä on joka paikassa. Hirveitä määriä vanhojen koivujemme pudottamia oksia. Haravointi keppien kanssa ei oikein luonnistu, mutta niitä sivuun tuuppiessani heräsi ajatus.


Keräsin pisimmät oksat terassille kasalle ja aloin kieputella niitä kranssin muotoon. Välillä kävin sisällä etsiskelemässä rautalankaa, jota en löytänyt, mutta yllättävän hyvin kieputtamallakin oksat näyttää kasassa pysyvän.



Rautalankaa etsiessäni löysin kaikenlaista rekvisiittaa, jota voisi koristeeksi laittaa. Päädyin kuitenkin lisäämään ensi hätään kranssiin vain pari puista sydäntä. Ajattelin, että pääsiäisen tienoolla koristuksia voisi lisätä. Voisi vaikkapa kranssin alareunaan paksujen oksien päälle kasvattaa isoon pahvimunan puolikkaaseen rairuohoa.






perjantai 6. maaliskuuta 2015

Neulonnan aika

Petipotilaana sitä alkaa pohtia, miten aikansa parhaiten hyödyntäisi ja itseänsä viihdyttäisi. Päätin siis antaa käsille tekemistä ja elvyttää kudontaharrastusta. Ihaillen olen joitakin vuosia seurannut ystävien luomuksia, mutta itseni tuntien en ota mitään kovin haastavaa työn alle. Helppoa ja nopeaa sen olla pitää.


Hain Tallipihalla piipahtaessani Vahdin talosta Pirtin kehräämön karstalankaa vyyhdin. Langat poistuvat valikoimista ja olivat alessa. Hyvä niin, sillä 7,5€ sijoitus ei harmita vaikka lopputulos olisi susi. Tai sitä ei tulisi lainkaan. Ehkä olisi voinut ennakkoon myös vähän miettiä mitä meinaa kutoa, noin langanmenekkiä ajatellen.



Loin silmukoita ja aloin neuloa tietämättä vieläkään mitä tuotetta valmistin. Kaulaliina olisi simppelein, mutta karhea villalanka ei siinä tarkoituksessa innostanut. Villasukkia on mummun kutomana enetuudestaan kymmeniä, eikä siitä pötköstä mitään sukkia olisi saanutkaan. Neuloin neulomisen ilosta.



Tässä sohvalla vieressäni on kasa tyynyjä, erivärisiä samettisia. Kun laskin kutimen käsistäni, tajusin että tyynynpäällinenhän siitä tulee. Leveys oli sattumalta ihan ok pitkänmuotoista tyynyä ajatellen. Pinterestessä olin nähnyt kuvan smokkirypytetystä neuleesta, joka oli ihana. Sellaistahan tuosta kutomastani joustinneuleesta saa, kun vähän ompelee käsin vielä. Kaiken sattuman päälle lakkasin vielä kynteni eräänä päivänä kimaltavalla vihreällä lakalla, josta sain ajatuksen lisätä jotain kiiltävää karkeaan pintaan.



Neulottuani pitkän pötkön taitoin sen kaksinkerroin ja pistelin pitkät sivut kiinni. Tyyny sisään ja pääty kiinni. Valmiin tyynyn päällä oli helpompi pistellä koholla olevat oikeat neulerivit smokkirypytykseksi. 




Lanka on liukuvärjättyä, joten päädyin rypyttämään vaaleimman kohdan ja lisäsin siihen vielä vähän paljetteja kimmeltämään. Ja näin! Ensimmäinen (ja viimeinen) neuletyö ikuisuuksiin on valmis.