keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Värien vankinako?

"Ajatukset eivät säily. Niistä täytyy tehdä jotakin." sanoi Alfred Nord aikoinaan. Hyvin sanottu ja kuvaa paljon mua. Välillä päässä surisee kauheasti sisustusaatoksia, mutta ei niistä kaikista ehdi ottaa kii ja laittaa käytäntöön. Siksipä kirjaan ne tästä lähin tänne.





Tästä piti tulla ensimmäinen postaus, mutta toisin kävi. En millään saanut kotona kuvattua näkemyksiäni kuviksi. Kunnes tänä aamuna oli mahtava auringonpaiste, joka heitteli ihanaa valoaan sisälle. En väitä, että kuvat olisi vieläkään hyviä, mutta ovat kelvollisia. Toivon hartaasti uutta kameraa.


Meillä on takkapuina todellisia designhalkoja, valtuutettujen katontekijöiden jämälautoja :) Ja muropaketilla syttyy hyvin.








Työn ja huvin puolesta postilaatikosta kolahtaa useita sisustuslehtiä, mutta useimmiten niissä rasittaa samankaltaisuus. Nyt on trendikkäitä valko-mustat kodit designmööpelein koristettuna. Nättiä ja ihailtavan siistiä pintaa, mutta ei mun juttu. Tällä hetkellä rakastan tummaa harmaata ja mustaa, hämyistä tunnelmaa ja rosoa. Valkoisella raikastettuna ja ryhditettynä. 








Meillä on paljon harmaata. Seiniä on maalattu sekä tapetoitu harmaaksi. Sohva on harmaa. Lattia on harmaalla vahalla käsitelty. Ja huvittavinta tässä on, että näppäimistöä näpyttelee parhaillaan nainen, joka marisee tämänhetkisestä suomalaisten harmaabuumista. Syy valitukseen on yksinkertainen, neljän perättäisen harmaan nojatuolin verhoilu on vähän tylsää.
























Ensi puraisu sisustusmaustani on tässä. Kuvaan lisää harmaata, kunhan saan loistavaa valoa jälleen ulkoa. Ja ehkä näätte myös väriä, sillä niiden vankinahan väitän olevani.



tiistai 25. helmikuuta 2014

Ruusun aika





Jo viime syksynä ostaa hujautin pari metriä kirjavaa kangasta Eurokankaasta, koska se vaan oli niin ihanaa. Mitään ajatusta ei ollut mihin sitä käyttäisin, mutta yleensä ne hetken mielijohteestakin ostetut kankaat paikkansa löytää.






Alkuvuodesta verstaan nurkkia siivoillessa kangas osui jälleen käteeni. Kuin tilauksesta puotikumppani Anni oli kiikuttanut pienen kampauspöydän jakkaran verstaalleni, sillä jakkaroita ja raheja ei voi mielestäni olla koskaan liikaan.






Kangas ei varsinaisesti ole verhoiluun tarkoitettu, mutta uskaltauduin sen pieneen jakkaraan laittamaan. Toisinaan on ihan hyvä, että ettei kangas kestä iänikuisesti. On sitten ainakin hyvä syy uusia verhoilu.
Selvennykseski vielä sanottakoon, että suurempiin ja arvokkaampiin töihin en lähtisi tarkoitukseen sopimatonta kangasta laittamaan.







Jakkaran kaveriksi tehtiin vielä muutama pieni ruusutyyny. Nämä jäävät nyt putiikille odottelemaan uutta kotia.