Omena, omppu ja omppo

Meillä on yksi omenapuu, josta tänä vuonna tulee satoa ihan sairaasti. Suurin osa omenoista on hyviä, ei mätää, ei madonsyömiä. Mikä tarkoittaa sitä, että ämpäri tai kaksi odottaa koko ajan terassilla toimenpiteitä.

Eilen oli ihana ilma, joten keräsin vähän omenoita ja päätin työstää niistä hilloa, mehua ja piirakkaa. Istuin terassilla, pesin ja lohkoin omenoita omenoiden perään.

Sain serkkulasta lauantaina vinkin, että helpoin sose tulee uunin kautta. Lohkot pellille ja uuniin. Taisin niitä reilun tunnin paistella, jonka jälkeen vaan kulhossa sauvasekottimella soseeksi. Maustelin soseita vähän sokerilla ja yhtä erää myös kanelilla ja inkiväärillä. En ole mikään omenahillon ystävä, mutta toivotaan että ne 15 rasiaa saadaan jollakin konstin talvella tuhottua.

Laitoin osan lohkoista mehumaijaan, koska niitä oli. Yhdellä keitolla ei irtoa kuin pari pulloa mehua, että ehkä olisi viisaampaa käydä mehuasemalla puristamassa tuoremehua. Mutta tulipahan kokeiltua ja maku oli kuin irkkusiiderissä, ilman alkoholia.

Yleensä teen piirakat Annan Pannu-reseptillä, joka on muinoin saatu äidiltä. Nyt uunipellit oli paremmassa käytössä, joten piti tehdä pienempi versio vuokaan. Katsoin netistä ohjeita ja päädyin Kaikkien kehuma omenapiirakkaan.

Piirakka hävisi melkein kokonaan parempiin suihin heti uunista tultuaan. Mutta materiaaliahan riittää, jos piirakan tekoon vielä innostuu.

 Toisaalta omenat ei eilisen jälkeen innosta enää yhtään. Vaikka mielelläni kaikkea teenkin, omenanlaitto saa nyt riittää. Kaiken lisäksi ällöttävänä seurauksena on armeijallinen pikkukärpäsiä keittiön täydeltä.