Erään sohvan tarina

Pari viikkoa sitten sain yhteydenoton ihmiseltä, joka kuulemma hamstraa liikaa vanhaa tavaraa nurkkiinsa. Hän tarjosi minulle sohvaa ja paria tuolia. Pyysin kuvia, sillä olen kohtalaisen kranttu mööpelien suhteen. Nähtyäni kuvan en kuitenkaan voinut kieltäytyä. Missio: pelasta!

Kalusto on vanha, 1800-luvulta oletan. Etujalat on sorvattu ja tummaksi petsatuissa puuosissa on muutenkin hienoja koristeita. Kunnostutyö tulee viemään aikaa, varsinkin kun ajattelin tehdä sitä asiakastöiden ohella. Valmiin työn näkemiseen menee siis vielä aikaa.
Haluaisin kuitenkin jakaa kanssanne tämän projektin ja tehdä näkyväksi kuinka paljon kaikkea mielenkiintoista (ja pölyistä) työhöni liittyy.



Päivä 1. Käytetty aika: 1h
Sohvan istuimen päällä oli pari kerrosta vanua, jonka alta paljastui surkeaakin surkeampi ilmestys. Vanhat täytemateriaalit olivat valahtaneet jousien sekaan ja grundista jäljellä oli enää sivureunat.


Irroittelin juuttikankaan puuosista ja sulloin pölyiset pehmusteet jätesäkkiin.

Heinien seasta paljastui räjähtänyt jousisto. Näyttäisi ainakin neljää erilaista lankaa ja narua löytyvän sohvan historiasta, joten korjailtu on vaihtelevalla menestyksellä. Aikamoinen sekasotku.










Jokunen nupi ja naula on vielä irroittamatta, jotta voidan alkaa rakentaa uutta pohjaa.


Vaikka puuosat ovat päällisin puolin kohtalaisen hyvässä kunnossa, liimattavaakin löytyy. Ainakin toinen käsinoja on liitoksistaan irti.













Päivä 2. Käytetty aika 2h.

Vihdoin sain jousiston irti rungosta.
Nupien ja naulojen nyppimiseen meni jokunen hetki, sillä niitä oli taatusti satoja!







Selkänojaa purkaessa vanhan ruskean plyysin alta paljastui yllätys. Selkänojan syvänapitus on edellisen verhoilun aikana peitetty.  

Pehmusteen kolosia tarkemmin tutkittuani, jokaisesta yhtä lukuunottamatta löytyi alkuperäinen nappi. Sitä voi nykypäivänä vain ihmetellä miten taidokkaasti nuokin napit on langalla päällystetty.  Yhden napin ympärille oli vähän jäänyt alkuperäistä punaista plyysikangasta.

Sohva näyttää jo nyt silmissäni niin hienolta, että syvänapitus on pakko selkään tehdä. Se vähän jännittää, koska olen vain kerran aiemmin sellaisen tehnyt. Mutta hiljaa hyvä tulee, reenataan!