Kymppisynttärit

Aika lailla kymmenen vuotta sitten kirjoitin liiketoimintasuunnitelmaa odottavin tunnelmin. Innoissani, haaveillen, täynnä intoa ja pelkoa tulevaa kohtaan. Marraskuun puolivälissä 2006 haaveista tuli totta : Nooran verhoomo ja sisustus näki päivänvalon.

Suunnitelmaa lukiessani, se ei kuulostanut ollenkaan niin pöllöltä kuin ajattelin. Paljon on yhä paikkansa pitävää asiaa ja joitakin haaveista vielä toteuttamatta. Toisaalta myös juttuja, joille nyt hymyillen hymähtää. Kymmenen vuotta on opettanut aika monta asiaa, maailmasta ja omasta itsestä.

2009

2010

2015

Tuolit on aina olleet heikkouteni, niitä on vuosien varrella tehty kymmeniä, voisko olla jopa satoja?  Vanhoja kirpparilöytöjä on verhoiltu omien villien visioiden ja muodikkaiden ideoiden perässä. Ja edelleen haluan tehdä uusia helmiä ihmisten koteihin.

Tampere Vintage-tapahtuma Pakkahuoneella 2010.

Sisustus 2016 Tampereen messukeskuksessa.

Messuille on osastoja pystytelty useita vuosien varrella ja tullaan jatkossakin pystyttelemään. Omaa tapahtumaa Rymsteerausta järjestettiin kolmena keväänä Tallipihalla ja ehkä ensi keväänä jatketaan yhden välivuoden jälkeen.

Uutta tapahtumaa Tallipihalle jouluksi on jo suunniteltu, että hommaa on tiedossa yllin kyllin. Ja sitähän varten pitää lähteä Tallipihan yrittäjäkollegoiden kanssa messureissulle. Nyt suunnataan vähän Tukholman Formexia kauemmas, nimittäin Frankfurtin Tendenceen. Paljon olisi tarinoita reissuista kerrottavana ja erityisesti tyyppejä kiitettävä, että tammikuussa 2012 mut mukaanne houkuttelitte.

Formex Tukholma 2014

Ulkona vihmoo vettä ja sunnuntain ratoksi aloin vanhoja muistella. Paljon on tapahtunut, mutta huolimatta ajoittaisesta henkisestä väsymyksestä yrittäjyyttä kohtaan, aion jatkaa. Mieli halajaa kehitystä, uutta innostustusta, luovempaa tekemistä ja jännityksen tunnetta. 

Valjashuone Tallipiha

Aion kirjoittaa uuden liiketoimintasuunnitelman: Nooran verhoomo ja sisustus, tulevat kymmenen vuotta. Puntariin joutuu monta asiaa, niin omassa toiminnassa kuin ympärilläkin. Tallipiha on ollut viime vuodet positiivinen ja hyvä ympäristö yrittää, mutta riittääkö sen antamat puitteet haaveiden toteuttamiseen. Se jää nähtäväksi. 

Ihanaa, haaveilevaa ja/tai haastavaa tulevaa syksyä teille kaikille!

Kesäpäivää Tallipihalla

Maanantai Tampereella on lämmin päivä. Aurinko helli Tallipihaa ja harkkarini kassan takana antoi mahdollisuuden käyskennellä pihalla. 

Kävin tutustumassa pihakioskien tarjontaan ja erityisesti Mailandia jäi mieleeni. Ihanat aurinkoiset tuotteet! 

Kioskeista löytyi myös Ruusukorut, Lasipaja Sinisiipi sekä Minnan ja Ailan nukkekotituotteita.

Joka kesä söpöt kikkarimme heräävät eloon ja eri alojen käsityöläiset pystyttävät kesäkauppansa Tallipihan tapahtumatorille. 

Koska oli maanantai, karuselli pysyi huputettuna. Se onkin ainoa päivä viikossa, kun nuoremmat eivät pääse vauhdin hurmaan. Leikkikentällä kuitenkin näytti olevan oikein ruuhka :)

Tallipihan puodit ja kahvila palvelevat ympäri vuoden. Tervetuloa nauttimaan kiireettömästä tunnelmasta ja tutustumaan puotien sisältöön. Meillä on kaikenlaista ihanaa tarjolla kotimaisesta käsityöstä, maailmalta tarkoin valittuihin tuotteisiin ja suussasulaviin herkkuihin asti. Rohkeasti puodin ovesta sisään vaan :)

Ikea-tuunausta

Sain idiksen erään puolalaisen Chalk Paint stockistin työstä. Ikean vanerilaatikoista saa komean myyntilipaston nupeille. En tietenkään tohkeissani ymmärtänyt ottaa työvaiheista kuvia, mutta kuvitelkaa!

Lähtökohtana oli aiemmin hankitut kolme vanhaa vanerilaatikostoa, jotka olivat valkoisiksi maalattuina toimineet nuppien myyntilaatikoina Valjashuoneella. Ikeasta haettiin kolme samanlaista lisää ja neljä pöydän jalkaa.

Onneksi apunani koko kesän on ollut Kaisa, jolta maalaus sujuu. 36 kpl pikkuisia lootia ja 6kpl runkoja maalattavana ja vahattavana. Vierähtihän siinä jokunen tunti. Maali oli luonnollisesti Chalk Paintia ja väriksi valitsin tumman graphiten. Siitä tulee hyvin muut värit esille.

Kun kaikki laatikoston osat oli maalattu ja vahattu, käsittelyyn pääsi pohjavaneri ja jalat. Etummaiset kippurajalat olivat alunperin mustaa mitäliemateriaalia ja takajalat valkeaa metalliputkea. Molempiin maali ja vaha päälle, niin näyttävät jotakuinkin samalta.

Lipasto kasattiin liimaamalla rungot yhteen. Jalat ja alimmaiset rungon osat ruuvattiin pohjalevyyn. Alunperin vanelipastojen laatikoissa on kolot, niiden auki vetämistä varten. Nuppeja varten porasin reijän toiseen päähän lootaa, jolloin niitä voi käyttää nurin päin. 

Vielä on muutama laatikko vailla nuppia, mutta tilauksia on jo maailmalla, että eiköhän niissäkin kohta jonkinmoinen vedin ole.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Aika työläs, mutta hauska prokkis 😊

Iloista värien leikkiä

Huristelin tiistaina Helsinkiin Annie Sloan-tuotteiden maahantuojan tiloihin opiskelemaan Chalk Paint™in saloja. Ilta Måla & moressa Museokadulla oli oikein mukava, innostava ja antoi lisää ideoita.

Ympäristö on viehättävä. Ihania vanhoja yksityiskohtia ja maalattuja juttuja. Kauniita sävyjä joka paikassa.

Meidän kurssilaisten illan jobi oli maalata pätkä vaneria. Kolmeen eriväriseen maaliin tehtiin erilaisia pintoja kirkkaalla ja tummalla vahalla. Provencen turkoosi neliö sai paksulti maalia ja rösöä pintaan jäljitellen vanhaa puuta, tummalla vahalla patinaa vielä päälle ja avot, johan lakkasi näyttämästä vanerilta. Keltaiseen (english yellow) neliöön kokeiltiin kirkasta ja tummaa vahaa sekä jätettiin yksi kohta ihan pelkälle maalille. Valkoinen vahattiin ja ihan reunaan kokeiltiin myös Annielle ominaista kulutettua pintaa lisäämällä päälle Graphiten harmaata ja kuluttelemalla Sanding padseilla pintaa sieltä täältä, että alla oleva valkoinen tuli näkyviin.

Maalien sekoittelua puuhattiin välillä lankun kuivuessa. Toiseen maaliin voi sekoittaa enemmän tai vähemmän toista sävyä ja saada hurjan määrän eri värejä aikaan. Me kokeiltiin valkoiseen sekoitettuja sävyjä. Chalk Paintissä on purkillinen mahdollisuuksia :)

Pääsimme myös kokeilemaan Annien sabluunoita. Itse en niinkään ole boordien tai yksittäisten kuvien ystävä, joten inspiroiduin tyylille ominaisesta runsaista päällekkäisistä kuvioista.  Käytin omassa pätkässäni Cocoa (rusehtava), Primer rediä (punainen), Henriettaa (roosa) ja valkoista. Töpstöps... 

Tässä kuvassa muidenkin tuotoksia.

Annie Sloanin-tuoteperheeseen kuuluu maalien ja vahojen lisäksi myös liuta kirjoja. Niihin täytynee perehtyä jatkossa paremmin. Myös kankaita on valikoimassa ja tilaukseen laitoinkin niiden mallit. 

Ihanaa juhannusta kaikille ja poiketkaahan putiikissa maalikaupoilla!

Maalari maalasi hyllyn maaleille

Tänä kesänä apunani Tallipihalla ja verstaalla pyörii Kaisa, jonka alkuperäinen ammatti on maalari. Olen varsin iloinen tästä reippaasta apulaisesta varsinkin kun tänä kesänä maalataan paljon :) Annie Sloan Chalk Paint™ täytyy kokeilumielessä sutia joka paikkaan!

Tallipihalla on onneksi paljon tilaa. Sään salliessa levittäydytään pihalle, mutta onneksi vanhan tallin suojiinkin pääsee, jos huono keli yllättää. Torista hankitun kaapin maalaaminen suoritettiin pihalla.
Suurimmat pölyt huispois ja maalia pintaan. Ei pohjamaalia, ei hiomista, helppoo ja nopeeta! Chalk Paint™ kuivuu nopeasti, joten kaappi valmistui ennätysajassa.

Kaapin runkoon sudittiin Aubussion, tumma sininen, johon jostain kumman syystä olen kovin mieltynyt. Siniseen? Laatikoihin käytettiin Paloma, Duck Egg, Emile ja French Linen -sävyjä.

Tummassa pinnassa näkyvät naarmut herkästi, joten pintaan lisättiin vielä läpikuultavaa vahaa. Annie Sloan Soft Waxin voi levittää isolla sudilla, mutta itse hinkkailin sitä puuvillareivulla kaapin pintaan.

Ja sitten purkit hyllyyn. Koko kaapin tuunaamiseen meni kaksi päivää. Ei paha :)

Ruusun aika

Juhannusruusu pistää tänä vuonna parastaan. Valkoiset kukat täyttävät oksat runsaudellaan, niin että alimmat laahaavat maata.

Kaivoin kameran pitkästä aikaa käsiini ja kyttäsin ruusun vierellä pörriäisiä. 

Ihana ilma ja ilta. Nurmikolla pötköllään, huumaava ruusun tuoksu leijuu ympärillä ja kimalaiset surisee. Sinisellä taivaalla lentokoneen viiru. 

Pieniä hetkiä. Pitää muistaa nauttia.

Riippumatossa elämä hymyilee

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna ripustin riippumattoni päärynän ja pihlajan väliin. Siihen ainoaan paikkaan johon sen pihassamme saa.  Paikka on tontin nurkassa ja tien vieressä, joka on onneksi rauhallinen. Vaahtera on rehevä. Se varjostaa mukavasti ja aurinko siivilöityy kauniisti lehtien lomasta.

Riippumatosta käsin koko maailma näyttää ihan erilaiselta. Jostain syystä se on paikka, jossa mun sielu lepää.  Mattoni on leveä ja kun sujahdan sen sisään, uppoan syvälle ja ympäristö sulkeutuu pois. Lehtien havina ja linnunlaulu voimistuu, nurmikonleikkuri pörrää jossain.

Kun talven myrskyissä kaksi isoa oksaa vanhasta päärynäpuusta meni poikki, meinas poru tulla. Ei muuten (puun päärynät ei ehdi koskaan kypsyä), mutta mihin olisin mattoni ripustanut, jos se viimeinenkin oksien väli olisi hajonnut? Ja ihan turha ehdotella mitään metallihäkkyröitä, yök.

Toivotaan huomiseksi luvatusta myrskystä armollista päärynälle, että jatkossakin saan terapiakeinuni sen oksan hankaan ripustaa.